Henkilöt Jonne ja Alexa olivat
keksineet pitkän tutkimustyön tuloksena keinon, jolla meskaliinia
voisi tuottaa sisäisesti. He eivät arvanneet, miten suuri vaara
siitä kehkeytyisi. Todellisuudessa, heillä ei vieläkään ole
käsitystä miten he onnistuivat pääsemään irti
meskaliinikoukusta. Ehkä tarina heidän edesottamuksistaan voisi
selvittää asiaa...
Jonnella oli ollut ongelmia
virusperäisen ihottuman kanssa muutaman kuukauden ajan. Hän oli
keksinyt, että syömisen vähentäminen ja alkoholin jatkuva käyttö
helpottivat oireita. Aina kun hän ei syystä tai toisesta pystynyt
rajoittamaan syömistään eikä ostamaan alkoholia, ihottuma alkoi
leviämään.
Kortisonikuuri oli poistanut ihottuman
muutamassa päivässä, joten luonnollinen johtopäätös oli, että
elimistön kortisonitasoja pitäisi nostaa. Lopullista ratkaisua ei
ollut vielä tullut vastaan, mutta joskus Jonne ajatteli, mitä olisi
tapahtunut, jos hän ei olisi katkaissut ihottuman voimakasta
leviämistä ottamalla kortisonia sisäisesti 10 päivän kuurina.
Nyt hänellä alkoi tulemaan suuria vaikeuksia, sillä kahden ja
puolen kuukauden alkoholikuuri kävi raskaaksi psyykelle.
Alexa taas oli kiinnostunut -lähes
pakkomielteenomaisesti- intuitiivisesta ja koeluontoisesta oman DNA:n
sotkemisesta (tieteellisyyden nimissä). Hän oli jo keksinyt, miten
pystyisi yhdistämään dynaamisessa peistkopaamisen prosessissa
itsensä osasia muiden läsnäolevien DNA-rakenteeseen, jonka hän
muodosti oman DNA-ketjun eri kohtiin. Tulokset olivat joskus hyvin
sattumanvaraisia, mutta tärkeintä oli, että hän oli onnistunut
siinä. Lisäksi hän oli kiinnostunut McKennan veljesten
hyperkarbolaatio- ja suprajohtavuuskokeiluista liittyen Psilocybe
Cubensiksen aikaansaamaan DNA:n muuntuneeseen tilaan, jossa he
päättelivät äänen tietyn aallonpituuden vaikutusten johtavan
ihmiskuntaa eteenpäin.
He kuuntelivat äänitettä viikoa
myöhemmin laboratoriossa...
"Liquid transformation tarvitsee
korkeamman lämpötilan. Ei ole tarpeeksi montaa riviä
happipusertimia. Tarvittava korkeampi lämpötila täytyy ehkä
kehittää jollain muulla tavalla."
DNA:han vaikuttaa jatkuvasti lukematon
määrä eri tekijöitä. Kopiointia, tuhoutumista (säteilyä,
myrkkyjä, kehon elektromagnetismin virheet) tapahtuu koko ajan. Kun
tämä tapahtuu usean DNA-molekyylin kohdalla ilman hetkenkään
taukoa, jolloin jossain päin kehoa ei olisi ainakin muutamia
tuhansia DNA-molekyylejä muutoksen alla. Tämä tarkoittaa
periaatteessa sitä, että ihmisen koko perimä on jatkuvasti
muutoksessa ja 2 promillea (arvaus!) on -tällä hetkellä
toistaiseksi- ulkopuolisten tekijöiden muutoksen vaikutuspiirissä.
Koska DNA:ta on koko ajan muutoksessa niin paljon, että voidaan
olettaa, että ainakin 2 promillea sitä samaa DNA:n kohtaa on
jokaisen solun sisällä "auki." Näin ollen tähän
kahteen promilleen voidaan vaikuttaa, sitä voidaan muuttaa. Prosessi
voi olla vaikeasti todettavissa ja todistettavissa, mutta tämä
selittäisi henkisyyteen liittyviä ilmiöitä...
Ps. tarinaa saa jatkaa....
Teoriassa on vain se ongelma, että ei voi tietää, mikä kohta DNA:ta on siinä muuttumisvalmiudessa. Tai sitten se pitäisi oppia. Mutta sitten tulisi toinen ongelma; ei voi tietää mihin se liikkuu...
VastaaPoistaSuunnittelin jotain, että tarinaa voisi jatkaa niin, että Jonne näkee unen, ja herättyään hän pääsee tahdonalaisesti takaisin siihen uneen /
Ja en ole nyt ihan varma, että oliko se mitä Jonne oppii siinä unessa se, miten päästään takaisin samaan uneen, vaiko se, miten se teksti kirjoitetaan auki toiseen suuntaan. Eli tavallaan se teksti olisi se niiden ongelma josta puhuin aikaisemmin ja nyt se pitäisi pystyä kirjoittamaan auki niin, että ymmärtää, mistä se teksti on alunperin "johdettu."