15.6.2011


Maailmankaikkeuden elämän toistuva teema on jatkuva taistelu gravitaatiovoiman ja sen fysikaalisten systeemien taipumuksen välillä, joka saa ne kehittymään yhä suurempaa epäjärjestystä kohti. Fysikaalisen systeemin epäjärjestyksen määrää mitataan sen entropian suuruutena. Eli gravitaatio vetää asioita kohti toisiaan. Entropiatuotanto toimii päinvastaiseen suuntaan ja pyrkii hajottamaan ja levittämään kohteita toisistaan.



Oletteko koskaan tulleet ajatelleeksi planeettojen kiertorataa? Esim. maapallon kiertorata ei kierrä jokavuosi samaa ellipsin muotoista lenkkiänsä vaan vuosi vuodelta se lähenee, ei paljon mutta lähenee aurinkoa. Tähän lähenemiseen nopeuteen vaikuttaa planeetan massa,muiden planeettojen vastavoimat sekä auringon entropiantuotanto. Aurinkomme elää herkässä tasapainotilassa gravitaation ja entropian välillä. Gravitaatiovoima pitää Aurinkoa koossa ja vetää kaikkia aurinkoainesta kohti sen keskustaa. Mikäli vaikuttamassa ei olisi muita voimia, gravitaatio rusentaisi Auringon nopeasti useamman kilometrin kokoiseksi mustaksi aukoksi. Tätä tuhoisaa romahdusta estämässä on paineita, jotka vaikuttavat ulospäin, tasapainottavat gravitaation vaikutusta ja siten pitävät Aurinkoa toiminnassa. Nämä reaktiot tuottavat energiaa ja entropiaa, aiheuttavat ytimen hiukkasten sattumanvaraista liikettä ja pitävät lopulta yllä koko Auringon ja linnunradan rakennetta.



Tulevaisuudessa kun koittaa aika jolloin maapallo tuhoutuu, se tulee tuhoutumaan Auringon paineen ja entropian äkillisen vähenemisen myötä (asteroidin/suuren pyrstötähden törmättyä Aurinkoon. HOX! On jo tapahtunut!), joka johtaa gravitaation saavan etulyöntiaseman entropiaan nähden. Tämän tapahtumaketjun seuraamuksena Auringon gravitaatio alkaa vetää muita linnunradan planeettoja puoleensa ja näin syntyy ratapoikkeamia jonka lopputulos on hidas mutta varma kokoonpusertuminen. En tosin henk. usko että maapallo onnistuisi "väistelemään" muut planeetat tämän pitkän spiraalin aikana, sillä kuten jos kerroin planeettojen massat vaikuttavat tähän syöksykierteeseen. Ennen maapallon lopullista tuhoutumista tulemme todistamaan kuun iskeytymisen maapalloon/sen karkaamisen avaruuteen, sekä hyvin todennäköisesti jonkun planeetan törmyksen maahan. En usko että ihan koko maapallon väestöstä tästä kuolee sillä tähän h-hetkeen tulee vielä vierähtämään tovi jos toinenkin ja ihmiset ovat silloin jo keksineet keinon paeta tuhoista kohtaloaan, mutta törmäys johtaa maan ilmakehän karkaamisen avaruuteen.
Ja tekee näin maasta kelvottoman ihmisasutukselle.
Loppu on käsillä. Vain harvat astronomit tietävät tämän mutta pakokauhua välttääkseen ovat maapallon hallitsijat (en tarkoita presidettejä tai kuninkaita, vaan oikeita hallitsijoita jotka ovat meille vielä kasvottomia sekä nimettömiä) kieltäneet tämän tiedon kansalaisilta anarkian estämiseksi.

Ajan rakenteen muuttuminen on vain yksi todiste joka todistaa väitteeni todeksi. Loppua lähestyessämme maan kierto nopeutuu joka siis aiheuttaa ajan rakenteen muuttumisen.

sisiliassa havaittu aikavääristymiä





-Trub

3 kommenttia:

  1. http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011061513894667_uu.shtml
    ja siellähän ne salailijat kokoontuvat

    VastaaPoista
  2. http://yle.fi/uutiset/tiede_ja_tekniikka/2011/06/tutkijat_enteilevat_auringonpilkkujen_katoamista_vuosiksi_2664954.html?origin=rss

    VastaaPoista
  3. Itse en näe maailmankaikkeuden sääntöjä (Gravitaatio,EM..) elämä taistelupariksi, vaan mahdollistajaksi.

    Olisiko linkkiä, että maapallo lähenee aurinkoa? Olemme kasvaneen likapallosta joka aikanaan tähteä kiersi ja tähden massa häviää jatkuvasti E=mc^2.

    Omakohtaisesti avaruuskulttuuria on ajatella ennemmin lajimme jälkeläisten leviämistä muihin tähtijärjestelmiin ja galakseihin, kuin 3 000 000 000 v päästä tapahtuvaa auringon laajenemista.

    VastaaPoista